Priorisointi tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että panee asiat tärkeysjärjestykseen. Kuulostaa helpolta, mutta arkielämässä priorisointi usein loistaa poissaolollaan.

Menisinkö jumppaan vai katsoisinko salkkareita? Lukisinko iltasadun lapselle vai selaisinko somea? Asioiden tärkeydestä voi tietysti olla eri mieltä, mutta tärkeintä on, että tekee päätöksiä itse sen sijaan, että ajautuu tekemisestä toiseen vailla omaa tahtoa. 

Hyvä elämä koostuu itselle merkityksellisistä asioista. Pitäisi vain osata valita ne asiat, sekä isoissa että pienissä valintatilanteissa.

Priorisointimalli auttaa arkielämän päätöksissä

Saku Tuominen on kirjoittanut kirjan, jonka otsikko on Juu ei – pieni kirja priorisoinnista (Otava 2018). Tuominen on viime vuosina tullut tunnetuksi opetusinnovaatio HundrEdin luovana johtajana. Hän on myös ahkera kirjoittaja, sillä lähes joka vuosi ilmestyy uusi tietokirja, jonka aiheet vaihtelevat pastasta luovaan ajatteluun.

Malli mukailtu Saku Tuomisen (2018) kirjasta ”Juu ei”

Tuomisen idea on yksinkertainen priorisointimalli, jota voi soveltaa arkielämän päätöksiin. Nelikenttämallissa on jaettu tekemiset isoihin tai pieniin, kevyisiin tai raskaisiin.

Oikeassa yläkulmassa on isot ja kevyet asiat eli elämän innostavat ja merkittävät asiat, niin tekemiset kuin ihmissuhteet. Vasemmassa yläkulmassa on puolestaan tekeminen, joka on kyllä merkittävää (isoa) mutta myös raskasta. Oikeassa alakulmassa sijaitsevat pienet ja kevyet asiat: kivaa tekemistä, jolle on helppo sanoa kyllä. Vasemmassa alakulmassa raskaat ja pienet asiat – merkityksettömät palaverit, yhdentekevät ihmiset.

Lienee selvää, että meidän olisi viisainta pyrkiä vähentämään asioita, joilla ei ole merkitystä ja jotka eivät tuota tyydytystä. Silti pienille ja raskaille asioille on usein vaikeaa sanoa ei. 

”Jos jokin asia ei tunnu isolta ja kevyeltä, vaan jatkuvasti pieneltä ja raskaalta, se todennäköisesti tarkoittaa, ettei se ole sinua varten”, Tuominen kirjoittaa. Hän kehottaa kuuntelemaan itseään sen sijaan, että uskoisi muita.

Voisiko tästä oppia jotain? Oppia priorisoimaan tekemistään niin, että sanoisi kyllä oikeille, merkityksellisille asioille? Ja voisiko turhista palasista oppia päästämään irti? Ainakin Saku Tuominen uskoo, että voi.

Tällaista oman elämän tilinpäätöstä kannattaa tosiaan välillä harrastaa. Jotta voisi kunnolla sanoa jollekin tekemiselle kyllä, pitää aika monta kertaa sanoa jollekin toiselle asialle myös ei.

Kokeile ilmaiseksi
Pyydä tarjous
Cuckoo-bird